Kausityön tulevaisuus -blogisarja
Kausityön tulevaisuus –blogisarjassa Kittilän kunnan projektikoordinaattori Iina Lappalainen ja Lapin ammattikorkeakoulun asiantuntija Janne Kosonen avaavat kausityön tulevaisuuden mahdollisuuksia yhteistyöllistämisen näkökulmasta. Blogisarja on osa Levi kampus –hanketta.
Osa 1: Pysyvästi parempi - Yhteistyöllistäminen kestävän aluekehityksen tukena.
Matkailuun kytkeytyvän kausityön ongelmat ja mahdollisuudet ovat olleet kestopuheenaihe niin Lapissa kuin globaalistikin alueilla, joiden elinkeinot tukeutuvat vahvasti matkailuun. Matkailu alueen hallitsevana elinkeinona muokkaa yhteiskuntarakennetta kokonaisuutena merkittävästi. Se vaikuttaa esimerkiksi suoraan rakentamiseen tehden matkailun tarpeita mukailevasta majoituskohteiden rakentamisesta huomattavasti liiketoiminnallisesti kannattavampaa kuin pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetusta asuntorakentamisesta. Matkailun ollessa pitkälti palveluliiketoimintaa ja hyvin työvoimaintensiivistä, törmäämme eri puolilla maailman matkailukohteita asuntopulaan, joka sekä koskettaa paikallisia että alueelle vain hetkeksi tulevia työntekijöitä (Yle 16.12.2024, https://yle.fi/a/74-20126993).
Levi Kampus -hankkeessa Kittilän kunta ja Lapin ammattikorkeakoulu ovat lähestyneet Kittilän ja Levin alueen sesonkityön haasteita ja mahdollisuuksia. Lähtökohtaisesti Lapissa ja Kittilässä meillä on vielä ratkaisun avaimet käsissämme kestävämmän ja vastuullisemman kehityksen synnyttämiseksi. Yksi näistä avaimista on ajatus yhteistyöllistämisestä. Kittilän alueella on vahvasti talvikauteen painottuvan matkailun lisäksi myös kasvavissa määrin ympärivuotista ja kesäaikaan työvoimatarpeiltaan painottuvaa liiketoimintaa. Tämän lisäksi yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kesälomakauden sijaisuuksiin tarvitaan joka vuosi merkittävä määrä sijaisia. Lisäämällä työnantajien välistä yhteistyötä ja luomalla sujuvia siirtymiä työntekijöille talvi- ja kesäkausien välillä eri työnantajien palvelukseen, voidaan ratkoa sosiaalisesti kestävästi tavalla alueen työvoimahaasteita.
Hankkeessa olemme selvittäneet, millaisia mahdollisuuksia yhteistyöllistäminen tarjoaa joustavien ympärivuotisten työjärjestelyjen luomiseksi. Yhteistyöllistäminen voi toteutua useilla eri tavoilla ja malleilla, joita tulemme avaamaan yksityiskohtaisemmin seuraavissa blogikirjoituksissa niin käytännön esimerkkien kuin työoikeudellisten lähtökohtien kautta. Keskeisenä ajatuksena on, että työntekijä voi pysyä alueella ja rakentaa elämäänsä Lapissa, vaikka työnantaja vaihtuisi sesonkien mukaan. Työnantajien kanssa käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että yhteistyöllistämistä tapahtuu jo luonnostaan alueella mutta työnantajilla on kiinnostusta löytää siihen vakiintuneita toimintamalleja. Mallit hyödyttävät kaikkia osapuolia: yritykset saavat käyttöönsä osaavaa työvoimaa ilman jatkuvaa rekrytointi- ja perehdytyskierrettä, ja työntekijät puolestaan voivat kokea jatkuvuutta työurallaan ja luoda pysyvämpiä juuria alueelle. Ympärivuotisten työllistymismahdollisuuksien kehittäminen alueella mahdollistaa myös työntekijöiden asettumisen kunnan asukkaiksi, joka puolestaan ruokkii luontaista ympärivuotista kysyntää alueen palveluille ja tukee kunnan tasapainoista väestö- ja elinvoimakehitystä.
Matkailuliiketoiminnan kausiluonteisuus haastaa alueen työvoima- ja väestörakennetta sekä rakentamisen tasapainoista kehittämistä. Asia on moniulotteinen, ja yhteistyöllistämisen mallit eivät yksin ratkaise sesonkiluonteisen työvoiman haasteita, mutta ne tarjoavat konkreettisia välineitä kestävämmän työelämän rakentamiseen. Se luo siltoja sesonkien välille, vahvistaa alueen elinvoimaa ja avaa mahdollisuuksia sekä yrityksille että työntekijöille rakentaa ennakoitavampaa tulevaisuutta. Kun työnantajat ja työntekijät löytävät toisensa yli sesonkien, voidaan matkailusta kumpuavia haasteita kääntää uudenlaisiksi mahdollisuuksiksi, jotka tukevat kunnan tasapainoista ja elinvoimaista tulevaisuutta.
Osa 2: Sovitusti parempi – Miten käytännössä yhteistyöllistämistä voi toteuttaa
Edellisessä blogikirjoituksessa tarkastelimme, miten yhteistyöllistäminen voi tukea Lapin alueen kestävää kehitystä ja työvoiman pysyvyyttä. Tässä osassa pureudumme konkreettisemmin siihen, miltä yhteistyöllistäminen näyttää käytännössä, millaisia erilaisia tapoja työnantajat ja työntekijät voivat hyödyntää, ja mitä etuja ne tuovat mukanaan, sekä millaisia velvollisuuksia niistä seuraa. Lapissa monet työntekijät työllistyvät vuoden aikana useammalle työnantajalle töiden kausiluontoisuuden takia. Esimerkiksi hyvinvointialueen esihenkilöt kertoivat, että matkailun talvisesongissa työskennelleet hakeutuvat oma-aloitteisesti sote-alalle kesän sijaisuuksiin. Tässä kirjoituksessa tuomme nämä toimintatavat näkyviksi ja havainnollistamme, kuinka tukea niiden kehittämistä edelleen suunnitelmallisiksi, kestävän työelämän malleiksi.
Lähtökohtaisesti yhteistyöllistämisessäkin on hyvä pitää mielessä, että jokainen työsuhde on aina sopimussuhde, josta seuraa oikeuksia ja velvollisuuksia kaikille sopimuksen osapuolille, yhteistyöllistämisen tapauksessa kahdelle työnantajalle ja yhdelle työntekijälle. Työoikeuden näkökulmasta työntekijän työllistämisestä yhdessä kahden työnantajan kesken on mahdollista sopia kolmen eri sopimusmallin kautta riippuen siitä, miten työnantajat haluavat keskenään jakaa työntekijää kohtaan syntyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Kahden työnantajan on mahdollista sopia keskenään saman työntekijän työllistämisestä silloin, kun työntekijän tarve yrityksissä on eriaikainen. Tässä tapauksessa molemmat työnantajat tekevät erikseen työntekijän kanssa työsopimuksen, joissa työaika on sovittu noudattamaan työnantajien eriaikaisten sesonkien mukaan. Tässä mallissa työantajien on hyvä huolehtia ja sopia keskenään siitä, miten työntekijä pitää kertyneet lomansa. Molempien työnantajien tehdessä työsopimukset toistaiseksi voimassa oleviksi, mallista tulee myös työntekijälle houkuttelevampi ja molemmat työnantajat saavat sesonkia edeltävän rekrytointiprosessin sijaan tutun ja päteväksi tietämänsä työntekijän vuodesta toiseen palvelukseensa.
Yhteistyöllistäminen on mahdollista myös toteuttaa niin, että työnantaja vuokraa työntekijänsä toisen yrityksen käyttöön silloin kun oma työntekijätarve on vähäisempi. Tässä mallissa työantajan vastuut ja velvoitteet säilyvät koko ajan työvoiman vuokraavalla työnantajalla ja vain työnjohto-oikeus siirtyy työvoimaa tilaavalle yritykselle. Työntekijän vuokraava yritys huolehtii edelleen työnantajana työntekijään liittyvistä velvoitteista, kuten palkanmaksusta, vakuutuksista ja sopimuksen mukaan myös tarvittaessa työssä tarvittavista varusteista ja vaatetuksesta laskuttaen tätä vastaan vuokran työntekijästä tilaavalta yritykseltä. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut Kittilän Pesu ja Kuljetus, joka vuokraa työntekijöitään hiljaisempina kausina muille yrityksille heidän osaamisen ja kiinnostuksen perusteella. Työntekijä oli kesän asentamassa valokuitua ja palasi syksyllä pesulan työtehtäviin, työllistyen näin ympärivuotisesti.
Kolmantena vaihtoehtona molemmat yhteistyöllistämiseen osallistuvat yritykset voivat vuokrata työntekijän palvelukseensa henkilöstövuokraukseen erikoistuneelta yritykseltä. Tässä tapauksessa henkilöstövuokrausyhtiö huolehtii työnantajavelvoitteista ja voi myös tarpeen tulleen koordinoida työntekijän käyttöä asiakasyritysten välillä. Varsinkin pienemmille yrityksille, joiden työntekijätarve on pieni voi olla liiketoiminnallisesti kannattavinta hyödyntää henkilöstövuokrausyhtiöiden osaamista rekrytoinnissa ja työantajavelvoitteiden hoitamisessa sekä ennen kaikkea jakaa henkilöstöresurssia koordinoidusti alueen muiden yritysten kesken.
Yhteistyöllistämisen malli sopii erityisesti niille yrityksille ja heidän työntekijöilleen, joiden työntekijätarve kattaa jo nyt suurin piirtein puolet vuodesta ja joiden työntekijätarve on ennustettava vuodesta toiseen. Työnantajien kanssa käymissämme keskusteluissa korostui alasta riippumatta samankaltaiset tarpeet, kun kävimme läpi hyvältä työntekijältä odotettuja ominaisuuksia. Suorittavissa työtehtävissä toimivien työntekijöiden on alasta riippumatta kyettävä tulemaan toimeen asiakkaiden kanssa ja osoittamaan oma-aloitteisuutta ja vastuullista työotetta. Vaikka työ olisi luonteeltaan itsenäistä, kuten esimerkiksi maanrakennusalalla, se tehdään lähes aina osana laajempaa kokonaisuutta, jolloin yhteistyötaidot ja toisten huomioiminen ovat välitön osa työtä. Monet tehtävät ovat nopeasti opittavissa, eikä erityistä koulutusta aina vaadita, jos työntekijällä on halua oppia. Toisaalta kausien välissä työntekijän osaamista voidaan tukea luomalla mahdollisuuksia suorittaa ammatillisten tutkintojen osia kokonaisten tutkintojen sijaan. Ulospäin hyvin erilaisilta vaikuttavissa työtehtävissä, kuten esimerkiksi tarjoilijan ja hoiva-avustajan työssä, onnistuminen perustuu lopulta samoihin perusominaisuuksiin: vastuuseen, vuorovaikutukseen ja asiakkaan hyvinvoinnista huolehtimiseen. Näitä luonteeltaan ja osaamiseltaan eri aloille sopivia työntekijöitä olisi helppoa työllistää ympärivuotisesti yrityksestä toiseen.